Kysymys

Maksimivoiman merkitys

Kysymykseni koskee maksimivoiman merkitystä. Pitäisikö maksimivoimaan panostaa nykyistä enemmän?

Kysyjän nimi/nimimerkki: Leo Kaasinen

Vastaus

(KOKO KYSYMYS): Kysymykseni koskee maksimivoiman merkitystä. Kun selaa asiantuntijoillenne tehtyjä kysymyksiä tai kun katselee painonnostajien harjoituksia saleilla, maksimivoimakysymykset eivät näytä painonnostoväkeä kiinnostavan. Sen sijaan voimanostopuolella se on aina ollut pääkysymys, vaikka voimanostoissakin nostotekniikka on tärkeä. Kuitenkin kansainvälisen huipun saavuttaminen on Suomen painonnostajille juuri niin kaukana kuin heidän maksimivoimansa on mitalimiehistä. Ei ole tekniikasta kiinni. Huom. että kaikkien yli 250 kg työntäneiden nostajien tekninen taso on vastannut vain perustekniikan hallintaa. Näin on ollut Aleksejevin ajoista lähtien. Tosiasia on, että 260 kg:n työntö edellyttää voimanoston kyykkytrikoilla ja polvisiteillä 400 kg:n kyykkyä. Sama koskee maastanostovoimia. Esim. Taito Haaran maastanostotulos oli 362,5 kg ja juuri siitä kiikasti, ettei hän voinut kääntää kyykkyyn painoja, joihin jalat olisivat 405 kg:n kyykyllä riittäneet. Vaikka nostotekniikan harjoittelemista ei voi väheksyä, pitäisikö kuitenkin maksimivoimaan panostaa enemmän?
------------------------------------------------------------------------------------------------------
JASKAN VASTAUS:
Aika pitkä juttu taas vastattavaksi mutta varmasti aiheellinen, ja asiasta olisi kyllä syytä käydä pitempääkin keskustelua ainakin lajin sisällä.

Eli kyllä kysyjä on ihan oikeassa, että maksimivoimaa tarvitaan, mutta siinä hän on väärässä, että painonnostajat eivät tee maksimivoimaharjoituksia.

Totuus on nimittäin se, että painonostajat tekevät määrällisesti eniten (kaikki lajitkin huomioiden) maksimivoimaharjoituksia, mutta ne tehdään tempaus- ja työntönostoilla. Ja niin kuin asiaan perehtyneet tietävät se on kyllä aika kovaa harjoitusta palautumisen kannalta. Eli siis harjoittelu painonnostajien tapaan on selvästi rankempaa kuin maksimiharjoittelu jalkakyykyissä ja vetoharjoitteissa, eli niin kuin tehdään voimanostossa.

Kysymys on kyllä täysin aiheellinen, sillä kyllähän maksimivoima korreloi täysin siihen mitä nostaja pystyy tempaisemaan ja työntämään. Eli tarkoittaa käytännössä sitä, että harjoituksen painopistettä pitäisi painonnostajien harjoittelun ohjelmoinnissa siirtää selkeästi jalkojen ja selän voiman lisäämiseen. Ja kun sillä alueella on edistytty niin sitten siirrytään taas sen maksimivoiman jalostamiseen tempauksessa ja työnnössä.

Käytännössä siis palattaisiin sinne 1960-80-luvun harjoittelun ohjelmointiin, jolloin oli selvät voimakaudet 6-12 viikkoa, jolloin pääpaino oli voiman lisääminen. Tämän jälkeen siirryttiin kilpailuun valmistavaan voimakauteen n. 4 viikkoa ja kilpailukauteen n. 1-3 viikkoa kilpailun tasosta riippuen.

Asian selventämiseksi on kait syytä ottaa käytännön esimerkki paljon vaaditaan voimaa 200 kg:n työntöön. Henkilökohtainen ennätykseni oli takakyykyssä 245kg (etukyykky 225kg) ja sama 245kg oli maastavedossa. En tiedä toista nostajaa, joka olisi näin vähäisillä voimilla kahtasataa työntänyt ja 163kg temmannut. Tosiasia on kyllä se, että sillä on merkitystä mikä on tekniikan ja irtiottokyvyn merkitys painonnostossa. Sillä näin jälkeenpäin ja jälkiviisaasti voidaan tietysti kysyä mitä olisin nostanut, jos olisin kyykännyt esim. 270kg ja vetänyt maasta saman niin kuin esim. Kangasniemien Kalle tai Avellaanin Jussi teki.

Tämä ns. bulgarialainen harjoitusmalli, jossa harjoitteina pääasiassa on ollut tempaus, työntö, etu- ja takakyykky, sekä vähäisemmässä määrin tempaus- ja työntövedot ja esim. maastavetoja tuskin ollenkaan, on ollut pääsääntöisesti meillä ohjelmointimallina ja jota olemme noudattaneet nyt aika tiiviisti viimeiset 20v. Tämä on mielestäni kyllä syynä siihen, että kysyjäkään ei ole nähnyt painonostajien tekevän muuta kuin tempausta ja työntöä ja ns. voiman (jalat ja selkä) harjoittaminen on ollut 'lapsipuolen asemassa' eli pahasti taka-alalla.
------------------------------------------------------------------------------------------------------
KARTSIN LISÄVASTAUS:
Periaatteessa miksi painonnosto eroaa voimanostosta on, että painonnoston maksimivoimaharjoittelu tehdään enemmän rasittamalla hermostoa. Lihasmassaa kasvatetaan perinteisellä sarjaharjoittelulla, mutta ykkösmaksimin hermostollista harjoittelua se ei korvaa. Turhan monta kertaa törmää painonnostajiin, joiden vitos- tai kolmosmaksimi ovat turhan lähellä ykkösmaksimia.

Siitä päästään sitten toiseen osa-alueeseen eli harjoittelun rytmitykseen. Painopisteajattelussa sitä osa-aluetta mitä halutaan kehittää tulisi tehdä puolet harjoittelusta ja loput 50% olisi muiden osa-alueiden säilyttämistä. Tässä mennään monesti vikaan, ettei prosentuaalista eroa synny kehitettävän ja säilyttävän harjoittelun välillä - sitten ei kannata ihmetellä miksi kehittettävä osa-alue ei kehity. Nämä kaksi asiaa Jaskan vastauksen lisäksi.

Asiantuntija: Jaakko Kailajärvi, SPNL valmennusvaliokunnan pj. ja Karoliina Lundahl, SPNL valmennus- ja koulutuspäällikkö

Aihealueen kysymykset


Arkistohaku



Tarkennettu haku

Uusimmat kysymykset

Katso kaikki kysymykset