Kysymys

Tempauksen ja työnnön välinen kiloero

Tempauksen ja työnnön välinen ero on joskus yllättävän pieni. Onko ero harjoittelussa vai ominaisuuksissa?

Kysyjän nimi/nimimerkki: kuntoilija

Vastaus

KOKO KYSYMYS: arvokisoja seuratessa ihmettelee joskus sitä, että myös raskaimmissa sarjoissa on joillakin tempauksen ja työnnön välinen ero yllättävän pieni. Joku saattaa tempaista reilusti vähemmän, mutta työntää taas enemmmän. Onko harjoittelussa noin paljon eroa vai ominaisuuksissa?
----------------------------------------------------------------------------------------------------
VASTAUS:
Arvokilpailujen pitkäaikaiset 10-20 parhaan tilastot kertovat sen, että tempaustulokset ovat noin 80-83% työnnöstä. Otan joitakin esimerkkejä muutaman vuosikymmenen ajalta.

Varna –Cup (Bulgaria) 1983:
Blagoi Blagoev, Bulgaria, sarja alle 90kg, (195,5+228,5) suhdeluku tempaus työnnöstä 85,5%.

Moskovan MM-1983:
Kaikkien sarjojen voittajien keskiarvo on 78,7%, josta suurin poikkeama on Yrik Vardanjanilla, N-liitto, sarja 82,5kg (180,5+212,5), suhdeluku siis 84,9%.

Soul - 1988:
Sarja 56 kg kymmenen parhaan tuloksista tempaukset on 78,9% työnnöstä ja sarjavoittajan Oxen Mirzoian, N-liitto (127,5+165) suhdeluku on 77,2%.

Korea 2009:
sarja 56 kg kymmenen parhaan keskiarvo 81% ja voittajan Qingquan Long, Kiina (130+162) suhdeluku 80,2%.

Soul -88 Sarja alle 110 kg kymmenen parhaan keskiarvo on 82,1% ja voittajan Yuri Zakharevitsillä 85,7% (210+245kg).

Korea 2009 sarja 105 kg kymmenen parhaan keskiarvo 84% ja voittajan Marcin Dolega, Puola (195+226) 86.2%.

Soulin -88 kisojen kovimmalla tuloksella Naim Suleymanogylla sarja alle 60kg tulokset 152,5+188,5kg, suhdeluku 80,9%.

Suomen tuloksellisesti parhaan nostajan Jouni Grönmanin suhdeluvut arvokisoissa oli aina n. 81-82%.

Suomen mestaruuskilpailut Joensuussa 1989 kaikkien sarjojen voittajien keskiarvot oli (129+160) suhdelukuna 80,2%.

Se, mitkä tekijät vaikuttaa suhdelukuihin on kyllä mielestäni ensisijaisesti täysin kiinni nostajan ominaisuuksista. Ennen kaikkea rakenteellisista ja liikkuvuudesta sekä perusnopeudesta ja voimasta.

Rakenteellisiin tekijöihinhän harjoittelulla ei voida paljon vaikuttaa, mutta sen sijaan liikkuvuuteen kyllä ja itsestään selväähän on, että nopeuteen ja ennen kaikkea voimaan harjoittelun vaikutus on merkittävä. Tai ainakin pitäisi olla, viimeisenä ja varsin konkreettisena esimerkkinä meille olkoon
nuo Korean MM-kisat.

Naisten vertailutuloksia en tässä ole tehnyt, mutta jokainenhan voi niitä tutkia tilastoja vertailemalla. Lopuksi on kuitenkin todettava, että nykyajan nostajat (toisin kuin ennen) ovat kaikki ikään kuin samasta muotista tulleet ja ovat myös suunnilleen saman harjoittelusysteemin läpi käyneet, että jospa meilläkin alettaisiin vähän lisäämään harjoitteluun sekä määrää että tehoja.

Asiantuntija: Jaakko Kailajärvi, SPNL, valmennusvaliokunnan pj.

Aihealueen kysymykset


Arkistohaku



Tarkennettu haku

Uusimmat kysymykset

Katso kaikki kysymykset