Kysymys

Heikot jalat

Miten tulisi harjoitella, kun ongelmana ovat heikot jalat? Työnnössä kyykystä nouseminen on vaikeaa.

Kysyjän nimi/nimimerkki: ascii

Vastaus

VASTAUS 1 (Matti Vestman):

Tässä muutama asiaan liittyvä seikka.

1. On kiitatta todistettu, että kun ihminen syntyy on meissä suuria eroja juuri erilaisten fyysisten ominaisuuksien osalta. Tästä syystä sanonta,
että joku ihminen on luonnonvahava pitää oikeasti paikkansa. Meillä on siis toisiimme verrattuna eri määrä nopeita ja hitaita motorisia yksiköitä
(ennen puhuttiin nopeista ja tai hitaista lihassoluista).

2. Jos urheilija haluaa päästä jossain lajissa huipulle joko kestävyys tai nopeus/voima on hänen löydettävä oikea laji suhteessa omiin fyysisiin
vahvuuksiinsa. Jos hitaat solut omaava ihminen valitsee lajikseen painnonoston, ei hänestä koskaan voi tulla huippua, koska voima ei ns.
tartu. Hänen olisi ehkä pitänyt valita lajikseen pitkänmatkan juoksu.

3. Jalkakyykkyhän on kuten nimikin sanoo pääasiassa jaloilla tehtävä suoritus. Reisi ja pakara ovat kropan suurimmat lihakset, joten niiden
palutumisaika on kaikista pisin. Lihasvoimaominaisuuksien kehittäminen
onnistuu parhaiten silloin kun lihas on palautunut. Tästä syystä harjoituksen rytmitys on ERITTÄIN tärkeää milloin ottaa ns. kovan treenin. Mielestäni jos harjoittelee esim. 10 kertaa viikossa, niin harjoitus tuppaa menemään tasapaksuksi junnaamiseksi enemmän kestovoiman puolelle.

4. Olen käynyt katsomassa kuinka Espanjan ja Kreikan maajoukkue treeninsä rytmittää. Kokemusta on n. 2,5 kk heidän maajoukkueen parissa. Kummassakin tapauksessa näytti siltä, että viikossa oli kaksi TODELLLA kuvaa nosto/kyykky/veto treeniä. Ne olisivat AINA maanantaina ja perjantaina. Kaikki muut harjoitukset olivat palauttavia tai valmistavia harjotuksia. Käytiin paljon salilla mutta pienilla prosenteilla.

5. Kun tyttäreni Katariina oli 15-16 -vuotias kävimme kokeilemassa (koska meille niin vakuutettiin) isoa harjoitusmäärää 9-10 kertaa viikossa. Tietenkin voima-arvot paranivat, mutta kehitys katkesi noin puolen vuoden kuluttua. Alkoi näkymään väsymystä ja tulehduskipulääkettä kului.

6. Ajattelin ja sain selville, että monet maat NYKYPÄIVÄNÄ harjoittelevat toisella tavalla rytmityksen suhteen. Pudotimme määrää, kova treeni otettiin aina silloin kun koko kroppa oli palautunut, emmekä silloin kun harjoitusohjelmaan oli merkitty. Samoihin aikoihin pääsimme käymään Espanjassa, jossa huomasimme, että sen minkä olimme ajatelleet ja kuulleen on oikesti totta eikä tarua. Jatkoimme tällä tiellä ja se myös näkyi voima-arvoissa sekä tuloksissa. Se, että se ei aina näkynyt kilpailuissa johtuu pääosin loukkaantumisista.

Arvioin ominaisuuksien kehitystä siitä dokumentoinnista, joka on koko uran aikana tehty, mielestäni kilpailumenestys ei suoraan kerro koko totuutta......


VASTAUS 2 (Jaakko Kailajärvi):

Yhtä totuutta ja ’oikeata’ vastausta kysymykseen tuskin on. Eli kaikki on yksilöllistä ja asiaan vaikuttaa ennen kaikkea ’kropan mittasuhteet’, siis edullinen kyykkyasento. Metodiikan puolella vaikuttaa tietysti kaiken muun lajiharjoittelun ja jalkakyykkyjen suhde, eli tuleeko palautusta jaloille riittävästi. Sen lisäksi on tietysti harjoittelussa löydettävä henkilökohtainen ’intensiteetti’, suoria kopioita jonkun toisen harjoittelumetodiikasta kannattaa harkita tarkasti. Mutta kokemuksia niistäkin kannattaa tietenkin ottaa. Se mikä esim. oli Avellanin Jussille, Grönmannille ja Niemen Pekalle helppoa kyykkäämisessä (varsinkin etukyykky) voi olla tosi vaikeaa jollekin toiselle.

Antaisin tähän kuitenkin saman aika yksinkertaisen vastauksen, saman minkä Kangasniemen Kauko sai kun hän kysyi samaa asiaa N-Liiton nostajilta. Kyseiset nostajat katsoivat Kaukoa ’hölmön näköisenä’ ja vastauksena oli se, että nostelivat kättään edestakaisin ylös alas. Eli kyykkää niin saat jalkoihis voimaa.


JA VIELÄ MODERAATTORIN (Harri Norberg) OMA KOMMENTTI:

Hyvä kysymys! Itse koin tämän myös ongelmalliseksi aikanaan. Eli omalla kohdallani kyse jalkojen heikkouden suhteen ei ollut ainakaan harjoituksen vähyydestä (10-12 treeniä/viikko), vaan ehkä päinvastoin harjoittelun laadusta ja rytmityksestä (ks. aiemmat Matin ja Jaskan vastaukset). Uskon, että syynä siihen, että takakyykkyni ei koskaan noussut 145 kiloa korkeammalle ja etukyykky 125 korkeammalle oli krooninen ylikunto (säännöllisestä hieronnasta huolimatta). Annoin tässä aika paljon vastaan kavereille, joiden takakyykky (silloin kun nostimme sarjassa 60 kiloa) oli vähintään 170 kiloa. Silti työnsin melkein samat raudat (paras tulos 122,5 kiloa, siis 125 kilon etukyykkyjaloilla; tässä tullaan siihen mihin Jaska viittasi, eli en koskaan oikein löytänyt hyvältä tuntuvaa kyykkyasentoa...).

Toinen syy oli ehkä liian paljon ja liian pitkiä sarjoja. Eli miehän kyykkäsin mm. yhdellä leirillä takaa 135 kiloa viitosena, mutta sillä kertaa 140 vain ykkösenä (ko. sarjan jälkeen tosin). Eli maksimivoima ei tarttunut, mutta voimakestävyyttä senkin edestä. Ehkäpä minusta olisi tullut hyvä 5000 metrin juoksija.

Heikot jalat ovat useimmiten meidän suomalaisten ongelma ylipäänsäkin. Jos saataisiin tähän joku hyvä ohjeistus, niin siinä olisi yksi tie kohti suomalaisten nostajien parempia tuloksia isommillakin areenoilla.

NIMIMERKKI "heikko" LISÄÄ:

Olisiko kaikkien suomalaisten miesnostajien pitänyt alkaa kestävyysjuoksijoiksi parin viimeisen vuosikymmenen aikana, koska kenenkään yleisen sarjan miehen voima-arvot eivät ole yltäneet maailman huppujen tasolle? Eli onko jokaisella huippulahjakkaallakin miespainonnostajalla ollut vääränlainen solujakauma suomessa 80-luvun jälkeen?

Ja vielä lisäys edelliseen kysymykseeni: Eli jos nämä hitailla soluilla varustetut nostajat olisivat vaihtaneet kestävyysjuoksuun, niin olisiko meillä myös kestävyysjuoksussa ollut kv. huippu-urheilijoita 80-luvun jälkeen? Nythän on se tilanne, että niitä huippuja ei ole sielläkään lajissa ollut.

Asiantuntija: Matti Vestman ja Jaakko Kailajärvi, SPNL

Aihealueen kysymykset


Arkistohaku



Tarkennettu haku

Uusimmat kysymykset

Katso kaikki kysymykset